Naisille tänään

Villiomenapuu

Vaikka se tuottaakin tuskaa,
villiomenapuu,
kun sinun oksasi leikataan irti,
kun sinuun vieraita varsia sidotaan,
ole urhoollinen.
Vapaa vartesi ei saa murtua
eikä lehtiesi villi laulu sammua.

Villiomenapuu,
pidätä henkeäsi,
odota!

Sydänyön hetkenä saapuu taika,
elokuun yönä tapahtuu ihme:
hedelmäsi ovat kypsät,
ja jalot oksasi taipuneet niiden painosta.

-Kirsi Kunnas-


Kun olin 23-vuotias, tämä runo puhutteli minua suuresti. Kirsi Kunnas oli sen kirjoittaessaan saman ikäinen. Vaikka minulla ja Kirsi Kunnaksella on 60 vuotta ikäeroa, nuo vuosikymmenet eivät ole muuttaneet sitä, mitä 23-vuotias nainen voi kokea. Hän voi kokea olevansa kuin villiomenapuu joka odottaa hedelmiensä kypsymistä. Puu josta katkotaan oksia ja johon istutetaan uusia, vieraita varsia. Tämä on välttämätöntä toimintaa jotta villiomenapuusta tulisi jalompi puu joka tuottaa syötäväksi kelpaavia, herkullisia hedelmiä. Tämä on jokaisen ihmisen ja jokaisen naisen osa. Ihmisen osa on suostua siihen että oksia katkotaan ja uusia sidotaan tilalle. Jos tähän ei ole tarvinnut suostua, uskon että elämässä on jäänyt jotain tärkeää kokematta.

Nyt, kun en enää ole 23-vuotias, koen hetkittäin olevani jo lähempänä elokuun yötä. Osa hedelmistä on kypsynyt ja olen saanut iloita niistä. Mutta osa on silti vielä raakana. Elämä on talvea ja elokuuta vuorotellen, loppuun asti. Raakoja ja kypsiä hedelmiä, keskeneräisyyttä ja valmiutta. Odotusta ja ihmettä vuoron perään.  Jokaista elokuuta seuraavat aina syksy, talvi, kevät sekä taas uusi kesä uusine raakileineen.

Naiset, olkaa rohkeasti juuri sellaisia naisia, sellaisia omenapuita, kuin tällä hetkellä sisimmässänne olette. Ei ole tarvetta kiirehtiä elokuuhun. Se saapuu aikanaan. Matka on rikkaus, ja sen aikana hedelmät kypsyvät.