Villiomenapuu
Vaikka se tuottaakin tuskaa,
villiomenapuu,
kun sinun oksasi leikataan irti,
kun sinuun vieraita varsia sidotaan,
ole urhoollinen.
Vapaa vartesi ei saa murtua
eikä lehtiesi villi laulu sammua.
Villiomenapuu,
pidätä henkeäsi,
odota!
Sydänyön hetkenä saapuu taika,
elokuun yönä tapahtuu ihme:
hedelmäsi ovat kypsät,
ja jalot oksasi taipuneet niiden painosta.
-Kirsi Kunnas-
Kun olin 23-vuotias, tämä runo puhutteli minua suuresti. Kirsi Kunnas oli sen kirjoittaessaan saman ikäinen. Vaikka minulla ja Kirsi Kunnaksella on 60 vuotta ikäeroa, nuo vuosikymmenet eivät ole muuttaneet sitä, mitä 23-vuotias nainen voi kokea. Hän voi kokea olevansa kuin villiomenapuu joka odottaa hedelmiensä kypsymistä. Puu josta katkotaan oksia ja johon istutetaan uusia, vieraita varsia. Tämä on välttämätöntä toimintaa jotta villiomenapuusta tulisi jalompi puu joka tuottaa syötäväksi kelpaavia, herkullisia hedelmiä. Tämä on jokaisen ihmisen ja jokaisen naisen osa. Ihmisen osa on suostua siihen että oksia katkotaan ja uusia sidotaan tilalle. Jos tähän ei ole tarvinnut suostua, uskon että elämässä on jäänyt jotain tärkeää kokematta.
Nyt, kun en enää ole 23-vuotias, koen hetkittäin olevani jo lähempänä elokuun yötä. Osa hedelmistä on kypsynyt ja olen saanut iloita niistä. Mutta osa on silti vielä raakana. Elämä on talvea ja elokuuta vuorotellen, loppuun asti. Raakoja ja kypsiä hedelmiä, keskeneräisyyttä ja valmiutta. Odotusta ja ihmettä vuoron perään. Jokaista elokuuta seuraavat aina syksy, talvi, kevät sekä taas uusi kesä uusine raakileineen.
Naiset, olkaa rohkeasti juuri sellaisia naisia, sellaisia omenapuita, kuin tällä hetkellä sisimmässänne olette. Ei ole tarvetta kiirehtiä elokuuhun. Se saapuu aikanaan. Matka on rikkaus, ja sen aikana hedelmät kypsyvät.
Runollis-taiteellinen blogi ihmisestä ja yhteiskunnasta. Yhdistelen eri tieteen- ja taiteenlajeja ja haaveilen. Siis olen.
torstai 8. maaliskuuta 2012
maanantai 20. helmikuuta 2012
Valo valtaa alaa!
Talvipimeyden aikana minua pitävät hengissä toisenlaiset valot - kynttilät. Ne ovat suorastaan elinehtoni talvella. Pidän erilaisten kynttiläasetelmien tekemisestä. Siinä puuhassa on vain mielikuvitus rajana! Nyt kun valoa ei vielä riitä koko vuorokaudeksi, kannattaa helliä itseään kynttilöiden lämpimällä valolla.
Ajattelen, että kaikki valo ei kuitenkaan ole lähtöisin auringosta. Valo voi olla lähtöisin myös Minusta ja Sinusta. Mitä enemmän valoisuutta viljelemme ympärillämme, sitä enemmän sitä myös näemme. Olkaamme siis ennen kaikkea valona toinen toisillemme! Se ei vaadi paljon. Pieni hymy antaa enemmän kuin ottaa. Suuri hymy antaa vieläkin enemmän!
Iloa ja valoa jokaiselle, joka odottaa sydämessään kevättä!
torstai 16. helmikuuta 2012
Tervetuloa Haaveilijan maailmaan!
Joitakin kuukausia sitten sain idean oman blogin perustamisesta. Ensin taistelin ajatusta vastaan - miksi ihmeessä pitäisin omaa blogia? Eivätkö ihmiset ole jo tarpeeksi huomionkipeitä? Olenko minäkin? Sitten minun oli luovutettava, koska ajattelin blogin hyvien puolien kuitenkin olevan sen "haittoja" suurempia. Täällä voin jakaa ajatuksia ja kuvia elämästäni ihmisille, jotka ovat niistä aidosti kiinnostuneita. Muissa sosiaalisissa medioissa joutuu lukemaan sellaisia asioita ihmisten elämästä, joita ei välttämättä edes haluaisi tietää. Ajattelen, että tällä sivustolla käyvät ihmiset, jotka haluavat lukea ajatuksistani ja ideoistani vapaaehtoisesti, silloin kun haluavat.
Sivusto on vielä aivan alkutekijöissään, mutta lisäilen kuvia ja kirjoituksia sitä mukaa kun ehdin. Tulossa on ainakin käsitöitä, reseptejä, kuvia, (sielun)maisemia ja ajatuksia.
Tervetuloa siis Sinä, joka päädyit tälle sivulle! Toivon, että tämä blogi herättää Sinut kommentoimaan, keskustelemaan ja haaveilemaan!
Sivusto on vielä aivan alkutekijöissään, mutta lisäilen kuvia ja kirjoituksia sitä mukaa kun ehdin. Tulossa on ainakin käsitöitä, reseptejä, kuvia, (sielun)maisemia ja ajatuksia.
Tervetuloa siis Sinä, joka päädyit tälle sivulle! Toivon, että tämä blogi herättää Sinut kommentoimaan, keskustelemaan ja haaveilemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)